Kirjoittaja: Mari Saario, Kaarina, Viitteen perustajajäsen

Teknologiaa käytetään kunnissa arjen parantamiseksi ja erityisesti yhteiskunnan heikoimpien hyväksi. Teknisten ratkaisujen avulla ikääntyvät ihmiset voivat pysyä omatoimisina mahdollisimman kauan. Digitalisaatio oikein toteutettuna tehostaa terveydenhuoltoa, säästää ympäristöä ja auttaa myös syrjäseutuja pysymään elinvoimaisempina.

Valo taittuu järviruokopöheikköjen läpi ja osuu mereen, tiirat huutavat, avomeren puolelta maisemaan leijailee merikotka. Metsäpolulta alkaa kuulua naurua, kun lapset juoksevat rantaan ja laituria pitkin mereen, vesi roiskahtaa timanteiksi. Siinä on minun täydellinen hetkeni, Kustavin rantakalliolla heinäkuisena päivänä.

Olen nyt 42-vuotias. On erittäin todennäköistä, että tulevaisuudessa on päivä, jolloin en enää pysty kävelemään sinne kalliolle. On mahdollista, että tulee päiviä, joina herään pelosta uikuttaen vieraassa paikassa, vieraiden ihmisten syöttäessä minua väkisin. Jos muistisairaus vie, en tunne enää aikuisia lapsiani.

Mutta mitäpä, jos esikoinen nostaisi pääni tyynyltä ja pukisi minulle virtuaalilasit? Kytkisi päälle VR-tallenteen, joka on otettu laiturilta. Haluaisin kirjoittaa hoitotahtooni, että haluan viettää viimeiset päiväni itse valitsemassani virtuaalitodellisuudessa.  Siinä samalla toivottavasti hoitorobotti valvoo vointiani, annostelee lääkkeeni ja hälyttää lääkärin tarvittaessa.

On aivan varmaa, että minulla ei ole varaa palkata ketään hoitajaa seisomaan vuoteeni vierelle 24/7. Enkä halua, että kukaan lapsistanikaan käyttää elämäänsä siihen. Minusta kuulostaa oikein hyvältä se vaihtoehto, että elimistöni tilaa herkeämättä valvova robotti ennakoi kipujen tai sydänoireiden tulon ja hälyttää ihmisen paikalle, tarvittaessa. Hälytysrannekkeet on jo hyväksytty, idea vain kehittyy eteenpäin.

Tästä kiittävät myös veronmaksajat, kun kallis hoitoresurssi kohdistetaan vain oikeaan tarpeeseen. Työni puolesta tutustuin juuri kokeiluun, jossa astmapotilaat seurasivat vointiaan mobiilisovelluksella. Hämeenlinna totesi etämittauksella saavutettavan miljoonien säästöt, jopa 27 % vähemmän kustannuksia. Lääkärien työajan lisäksi säästyi työikäisten potilaiden työaikaa ja ajokilometrejä. Hiljainen vallankumous pienentää laboratoriot ja analytiikan potilaan omaan taskuun ja lisää tällöin myös omaa hallinnan tunnetta elämästään. Uusia sovelluksia on tulossa myös esimerkiksi masennuksesta kärsivien ihmisten omahoitoon ja mielialan tarkkailuun.

Sairauksien hoidon rinnalla näen teknologian enemmän kuitenkin elämänlaadun lisääjänä. Oletteko te jo vieneet lapsianne katsomaan huikeaa Petran rauniokaupunkia Jordaniassa? Minä olin siellä kuopuksen kanssa pari viikkoa sitten. Kävimme helikopterilennolla koko alueella, kävelimme kuuluisan solan läpi, ihmettelimme fasadeja. Sen jälkeen olikin iltaruoka valmista. Google Earth –matkailu on pimeinä ilmastomuutoksen vaivaamina iltoina yhteinen huvimme. Siitä jää minulle yhtä lämmin yhteisen ajan muisto kuin siitä, kun olemme yhdessä kokeneet merituulen Islannin rannikolla, siis ”oikeasti”.

Toki virtuaalinen läsnäolo on eräänlainen korvike. Mutta ilmasto ja ympäristö ei kestäisi sitä, että jokainen maailman lapsi lentäisi itse kokemaan kaikki maailman ihmeet. Petra kuluisi heidän jalkojensa alla olemattomiin. Eikä kaikilla lapsilla ole rahaa, saati jalkoja. Ihmisinä heillä kuitenkin tulisi olla oikeus ja pääsy ihmiskunnan historian huikeiden saavutusten pariin. Teknologia mahdollistaa maailman kokemisen laajemmin ja useammille kuin koskaan.

Teknologian mahdollistama kohtaaminen on paljon parempi, kuin ei kohtaamista ollenkaan. Kaikilla lapsillani on onneksi ystäviä, jotka ovat joka päivä läsnä heidän elämässään, jakamassa iloja ja suruja. Osa heistä on pois muuttaneita koulukavereita. Heidän kanssaan leikitään, piirretään, juorutaan, etsitään aarteita ja taistellaan mielikuvitusolentoja vastaan – eli siis hengataan facetimessa, keskustellaan Whatsappissa ja pelataan reaaliaikaisia strategiapelejä kansainvälisiä joukkueita vastaan.

Ystävyyden ja muistojen jakaminen ovat irtoamassa ajasta ja paikasta. Konekääntäminen ylittää jo kielirajojakin. Etätyö voi vapauttaa yhdistämään joustavammin työtä ja muuta elämää.

Totta kai asioihin liittyy varjopuolia, isojakin. Netti mahdollistaa kiusaamisen ja vihan teot samalla tavoin kuin ystävyydenkin. Järjestelmiä rakentavien yritysten bisneslogiikka on raakaa ja yksilön suojaaminen on edelleen yksi suurimmista kysymyksistä, jota ei ratkaista yksittäisessä blogitekstissä.

Digitalisaation hyödyt jäävät saavuttamatta, jos jämähdetään vanhoihin tapoihin ja prosesseihin. Tällöin erityislapsen vanhempi täyttelee paperilappuja lääkärille ja skannaillee niitä Kelaan, etätyöläinen joutuu tekemään hallintohommat ylityönä toimistolla ja HSL:n mobiililippujärjestelmä on näkövammaisille edelleen ihan kauhea.

Teknologian mahdollisuuksia ei tule nähdä normaalistamisen ja standardoinnin välineinä, tai syntyy uutta syrjintää. Kuuro lähisukulaiseni pystyy nykyisin ymmärtämään puhuttua kieltä, kiitos kallonsisäisten sisäkorvaistutteiden. Hän opettelee myös käyttämään puhuttua kieltä. Samalla hän on suvun ensimmäinen viittomakielinen, joten olen itsekin saanut opetella tuota kiehtovan erilaista kommunikaatiojärjestelmää. Yhteiskunta ei vielä hyväksy tällaista kaksikielisyyttä – jopa hoitohenkilökunta haluaa kieltää lasta viittomasta. Hän ei kuitenkaan kuule, jos laite on rikki, akku loppu tai olemme uimassa tai saunassa. Teknologia ei tee hänestä kuulevaa, vaan kaksikielisen.

Esteetön yhteiskunta on ainoa tavoittelemisen arvoinen yhteiskunta. Esteettömyyden ja digitalisaation yhdistäminen kestävällä tavalla vaatii vahvaa osallistumista kaikilta osapuolilta. Ihmisyys erilaistuu myös suhteessaan teknologiaan, kun toiset korostavat luonnonmukaisuutta ja toiset haluavat laajentaa olemassaoloaan virtuaaliseen. En ole itse vielä tallentanut Kustavin kesäpäivää VR-tallenteena, mutta ensi kesänä se varmaan jo pitäisi tehdä, tulevaisuuden varalle.

Päättäjältä vaaditaan tässä tilanteessa todella paljon kiinnostusta, valistuneisuutta ja ymmärtämistä, kaikilla tasoilla. Jos kunnissa ja tulevissa sote-rakenteissa sohlataan, saadaan lopputulokseen sekä uuden että vanhan maailman huonommat puolet. Vaikka varsinainen ydin-sote siirtyisi pois kunnista, kunnat voivat olla testausympäristö monille terveyttä edistäville ja elämänlaatua parantaville järjestelmille. Koulutus, vapaa-aika ja kunnan omat tekniset palveluprosessit kohtaavat kaikki digitalisaation. Kirjastot voivat entistä vahvemmin olla portaaleja verkkoon ja sen mahdollistamiin palveluihin.

Hyvä kysymys on, että palveleeko kuntademokratiaa satunnainen videoyhteys valtuustosaliin ja päättäjien vaihteleva someaktiivisuus ja sähköpostiosoite. Mikä kunta toteuttaa valtuustosta virtuaalisen kaksosen, joka näppärästi dokumentoi jokaisen päättäjän äänestyskäyttäytymisen eri kysymyksissä ja avaa mahdollisuudet keskusteluun ja palautteeseen jokaisen valmistelussa olevan asian kohdalla?

JAA: Email to someoneShare on FacebookTweet about this on Twitter