Puolueiden puheenjohtajien ilmastopolitiikkaan keskittynyt Maaseudun tulevaisuuden järjestämä vaalipaneeli 9.1.2019 herätti keskustelua hakkuumääristä ja siitä, mitä mieltä eri puolueet niistä ovat. Meidän vihreidenkin linjaa tivattiin sekä tentissä että sen jälkeen.

SDP:tä edustaneen Sanna Marinin kommenttia ”Kestävää hakkuutasoa ei voi määritellä, koska tutkijatkaan eivät sitä tiedä” hämmästeltiin.

Marin on aivan oikeassa. Kun Luonnonvarakeskus laskee ”kestäviä” hakkuumääriä, ne ovat vain teknis-taloudellisesti kestäviä. Luke ei arvioi, mikä olisi kestävä hakkuumäärä ekologisesti ja sosiaalisesti. Luke arvioi ainoastaan teknis-taloudellisesti kestävän hakkuumäärän.

Miksi tämä ei mene metsäalan toimijoiden jakeluun?

Teknis-taloudellisesti määritelty hakkuumäärä ei ota huomioon luonnon monimuotoisuutta, joka koko ajan heikkenee. Se ei ota huomioon myöskään hiilinielutasoa.

On myös aivan olennaista tietää tiedeyhteisön näkemys hakkuumäärien suhteesta hiilinielutason kasvamiseen. Eli siis käytännössä pitää olla varma, että hiilinielut kasvavat – jopa merkittävästi – ennen kuin hakkuita ruvetaan lisäämään.

Hakkuumääriin jumiudutaan myös siksi, että se on helposti tiedossa oleva luku. Tiedämme vuosittaiset hakkuumäärät, tiedämme puuston kasvun, tiedämme puun viennin ja tuonnin, sekä tiedämme ne teknis-taloudellisesti kestävät hakkuumäärät.

Me emme tiedä mikä on ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä hakkuumäärä.

Seuraavan hallituskauden metsätalouspolitiikan yksi ehdoton prioriteetti on määritellä, mitä on aidosti kestävä metsätalous.

Eli toisin sanoen luoda kriteerit, milloin metsätalous on kestävää niin ekologisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisestikin. Sen perusteella pystymme sitten arvioimaan, mikä on se aidosti kestävä hakkuumäärä.

Hakkuumäärään jumiudutaan varmasti myös siksi, että se on taloudellisesta näkökulmasta helppo ymmärtää. Joillakin yhtälö tuntuu olevan, että mitä enemmän hakkuita sitä enemmän euroja joko omalle tilille tai kansantalouden kiertoon.

Yhtälö ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen. Tukki- ja kuitupuulla on iso hintaero, kuten hyvin tiedämme. Taloudellisesti on väliä myös sillä, miten metsiä hoitaa ja millainen sertifiointi niillä on.

Kansantaloudellisesti väliä on etenkin puukuution tuottamalla arvonlisällä. Mistä tuotteesta saadaan paras hinta, ja paras arvonlisä talouteen.

Minusta on outoa, että biotaloushuumassa halutaan vain lisätä hakkuumääriä välittämättä juurikaan siitä, mitä sillä puulla sitten tehdään. Tai että mikä se tili metsänomistajalle on ollut. Nämähän ne olennaisia ovat, kun taloudelliselta puolelta asiaa ajatellaan.

Olen varma, että tästä voidaan saada maapallon, ympäristön ja Suomen kansantalouden kannalta erinomainen ratkaisu. Kunhan vain otetaan kestävyyden kaikki osa-alueet aidosti huomioon.

Silja Keränen

Maaseutu- ja erävihreiden puheenjohtaja, Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Oulun vaalipiiristä