Ilmastopolitiikan sosiaalisista vaikutuksista on alettu viime aikoina puhua paljon. Yksi on huolissaan siitä, onko vanhan Escortin omistajalla varaa vaihtaa ajokkiaan vähäpäästöiseen sähköautoon. Toista mietityttää, onko öljylämmityksen vaihtaminen maalämpöön mitenkään järkevä investointi syrjäseudulla asuvalle omakotitalon omistajalle. Kolmas kyselee, onko köyhillä jatkossa enää ollenkaan varaa syödä lihaa tai käydä lomamatkoilla.

Aiheesta kirjoitti myös Helsingin Sanomat pääkirjoituksessaan. Huoli on sikäli ymmärrettävä, että ilmastopuheessa korostuu nyt kovasti kaksi asiaa: tarvitaan suuria, nopeita muutoksia nykyisiin toimintatapoihin ja saastuttavien asioiden pitää maksaa enemmän kuin ei-saastuttavien. Huolen keskellä on hyvä ymmärtää muutama juttu:

1. Nopeita toimia tarvitaan nyt poliittisilta ja yrityspäättäjiltä
Nyt on kiire asettaa tavoitteet päästövähennyksille aina hiilineutraaliuteen asti sekä määritellä, millä toimilla vähennykset saadaan toteutettua.Tavallisen kansalaisen elämässä nämä päätökset näkyvät sitten vähitellen – parempina joukkoliikenneyhteyksinä, edullisempina sähköautoina, parempana kasvisruokana, kestävämpinä ja kierrätettävämpinä elektroniikkalaitteina, vähäpäästöisenä kaukolämpönä, joustavina sähkösopimuksina ja niin edelleen.

Kun tavoiteasetanta ja toimenpiteiden kartoitus sekä investointiaikataulut hoidetaan nyt poliitikkojen ja yrityspäättäjien toimesta kuntoon, kuluttajien ei tarvitse kokea painetta muuttaa koko elämäntapaansa ja tehdä kalliita hankintoja yhdessä yössä. Silti voi toki omassa arjessaan vähitellen tehdä ilmastoystävällisempiä valintoja

Tärkein kuluttajan ilmastoteko kuitenkin tällä hetkellä on äänestää eduskuntavaaleissa ehdokasta, joka on tosissaan ilmastonmuutoksen torjunnan kanssa ja ymmärtää, mitä pitää tehdä. Sekä äänestää jaloillaan ja vaatia yrityksiltä ilmastoystävällisiä tuotteita ja palveluja.

2. Monet ilmastotoimet parantavat kustannustehokkuutta ja pienentävät operatiivisia kustannuksia
Ilmastotoimien kalleutta voivotellessa usein unohtuu, että varsin monessa tapauksessa ilmastoystävällinen vaihtoehto on myös taloudellisessa mielessä parempi.

Energiatehokkuuden lisääminen lisää myös kustannustehokkuutta – olipa kyse sitten taloyhtiöistä, liikekiinteistöistä tai tehtaista. Vähäpäästöinen auto kuluttaa vähemmän polttoainetta, joten sen käyttö maksaa vähemmän. Jos ajaa paljon, sähköauto voi elinkaarikustannuksiltaan olla jo nyt polttomoottoriautoa edullisempi, vaikka ostohinta onkin kalliimpi. Materiaalitehokkuus pienentää materiaalikustannuksia. Tuulisähkön tuottaminen maksaa vähemmän kuin hiilisähkön.

Esimerkkejä on vaikka kuinka paljon.

3. Haittaverot ja veronkorotukset eivät aina kohdistu suoraan kuluttajien kukkaroon
Suuri osa haittaveroista ja maksuista kohdistuu teollisuuteen. Suomen energiaintensiivinen teollisuus puolestaan myy tuotteitaan pääasiassa toisille yrityksille, ei kuluttajille. Välillisesti veroilla on jonkinlainen vaikutus kuluttajahintoihinkin, mutta yhteys ei useissa tapauksissa ole kovin suoraviivainen.

4. Kohdennetuilla tulonsiirroilla voidaan tehokkaasti helpottaa pienituloisten tilannetta
On sellaisiakin ilmastovaikutteisia veroja, jotka vaikuttavat suoraan kuluttajahintoihin. Tällaisia ovat ennen kaikkea auto-, ajoneuvo- ja polttoaineverot, liikenteen käyttövoimaverot sekä esimerkiksi lentovero. Jos lämmitysöljyn alennetusta verokannasta luovuttaisiin, se aiheuttaisi öljylämmityksen käyttäjille paineen investoida edullisempaan lämmitysmuotoon.

Suoraan kuluttajahintoihin vaikuttavien verojen ja maksujen kohdalla on hyvä pysähtyä kysymään: Onko kallistuvalle asialle olemassa järkevää ilmastoystävällistä vaihtoehtoa?
Jos ei juuri nyt ole, onko muutaman vuoden kuluttua, jos tehdään oikeanlaisia politiikkatoimia? Kuinka montaa aidosti pienituloista asia koskettaa? Kuinka moni oikeasti pienituloinen esimerkiksi omistaa auton tai omakotitalon tai käy lentäen lomamatkoilla?
Joissakin tapauksissa pienituloisille voi oikeasti kasautua kustannuksia. Se ei ole syy luopua ilmastotoimista, vaan näissä tilanteissa tarvitaan kohdennettuja tulonsiirtoja.

5. Oikeasti iso kysymys on, miten tukea ihmisiä, joiden työ katoaa ilmastonmuutoksen myötä
Kun puhutaan “oikeudenmukaisesta siirtymästä”, eli siitä, miten huolehditaan, ettei ilmastopolitiikka kurita kaikkein pienituloisimpia, työmarkkinoiden murros on aidosti iso kysymys.

Ilmastonmuutoksen torjunta aiheuttaa rakennemuutosta, ja joiltakin aloilta tulee katoamaan työpaikkoja. On kuitenkin hyvä muistaa, että hallitsematon ilmastonmuutos aiheuttaa paljon pahempia vahinkoja myös yrityksille. Rakennemuutos siis tapahtuu joka tapauksessa, ja nyt on kyse siitä, haluammeko ja pystymmekö ohjaamaan sitä ja teemmekö oikeita sopeuttamistoimia.

Onkin olennaisen tärkeää sekä tukea yritysten uudistumista ja innovaatiotoimintaa että huolehtia ihmisten mahdollisuuksista kehittää ja uudistaa osaamistaan. Tällä tavoin edistetään uusien työpaikkojen syntymistä poistuneiden tilalle sekä ihmisten kykyä työllistyä uudelleen.

Kaisa Hernberg, Yrittäjä, kaupunginvaltuutettu, puoluevaltuuskunnan pj ja Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Helsingissä