Ilmastonmuutos on globaali ongelma, mutta toistaiseksi sitä on hillitty vain alueellisin toimin. Niiden kunnianhimoa haittaa niin kutsuttu vapaamatkustaja-ongelma. Vapaamatkustaja-maa hyötyy muiden maiden tekemistä päästövähennyksistä, mutta ei tee riittävästi omien päästöjensä vähentämiseksi. Sen yritysten kilpailukyky voi jopa hyötyä päästöjään vähentävien maiden yritysten päästövähennyskustannuksista. Vapaamatkustaja-maiden vuoksi muidenkin maiden kannuste päästövähennyksiin heikkenee, ja globaalit päästövähennykset jäävät paljon pienemmiksi kuin mikä olisi kaikkien edun mukaista.

Taloustieteilijä William Nordhaus sai lokakuussa Nobel-palkinnon tunnustuksena työstään. Eräs hänen artikkeleistaan käsittelee konseptia ilmastoliitosta(Climate Club) yhtenä ratkaisuna vapaamatkustaja-ongelmaan. Ilmastoliiton maat sitoutuvat sekä korkeisiin päästövähennyksiin että asettamaan tullimaksut ilmastoliittoon kuulumattomista maista tuotaville tuotteille. Ilmastoliittoon voi liittyä mikä tahansa maa, ja ideana onkin että liittyminen kannattaa: Mikäli riittävän suuri osa maista on liitossa ja tullit tarpeeksi korkeat, niin tullimaksujen yhteiskunnalliset kustannukset liittoon kuulumattomalle maalle nousevat suuremmiksi kuin siltä ilmastoliitossa vaadittavien päästövähennysten kustannukset. Silloin maan on järkevää liittyä ilmastoliittoon. Ilmastoliiton kehitysmailta voitaisiin reiluuden nimissä vaatia kevyempää päästövähennystahtia kuin kehittyneiltä mailta.

Kriitikot voivat pitää ilmastoliiton kaltaisia ratkaisuja epäoikeudenmukaisina, sillä niillä painostetaan itsenäisiä valtioita muiden tahtoon. Valtioiden sisäpoliittisistakin valinnoista on kuitenkin jatkuvasti enemmän seurauksia niiden rajojen ulkopuolelle. On ihmiskunnan kohtalonkysymys, pystymmekö luomaan riittävät kannustimet toimia yhteisen hyvän eteen.

Ville Seppälä, KTM ja taloustieteen tohtorikoulutettava, sekä Vihreiden eduskuntavaaliehdokas Keski-Suomesta