EU:n budjetista 40 prosenttia käytetään maatalouden tukemiseen. EU:n yhteinen maa­talouspolitiikka määrittää paljon myös suomalaisen viljelijän toimintaedellytyksiä.

EU:n maataloustukien paino­pistettä pitää siirtää suorista hehtaarisidonnaisista tuista ympäristön tilan parantamiseen ja maaseudun kehittämiseen. Samalla on edelleen varmistettava, että ruokaa tuotetaan eri puolilla unionia ja siten myös eri puolilla Suomea.

Kokonaan hehtaarisidonnaisista tuista ei kannata luopua. Tukiin liitetyillä ehdoilla saadaan parannettua peltojen kasvukuntoa, hiilensidontaa sekä lisättyä luonnon monimuotoisuutta. Hehtaarisidonnaiset tuet ovat myös tärkeä osa maanviljelijöiden tuloa.

Parhaillaan valmistellaan uutta maatalouspolitiikan kautta ja komissio on avannut pelin ehdotuksillaan.

Jos britit eroavat EU:sta, unionin budjetti pienenee, ja se tarkoittaa leikkauksia myös maataloustukiin.

Komissio on esittänyt, että leikkaukset kohdistuisivat maaseudun kehittämisen ja ympäristön tilan parantamisen tukiin. Ja toisaalta suorat hehtaarituet säilyisivät suunnilleen ennallaan. Hehtaaritukiin luotaisiin tukikatto, jota olisi aika helppo kiertää tilojen hallinnollisella pilkkomisella.

Komissio on ehdottamassa leikkauksia aivan väärin päin. Ympäristöasioihin ja maaseudun kehittämiseen pitää nimen­omaan satsata. Tukikaton sijaan hehtaari­sidonnaisten tukien pitää olla progressiivisia eli pienentyä hehtaarimäärän kasvaessa.

Silja Keränen, diplomi-insinööri, Vihreiden eurovaaliehdokas

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *