Erään puolueen paikallisosaston kuntavaalisloganina on “arkijärjellä parempi kaupunki”. Tämä kuulostaa arkijärjellä ajatellen hyvältä. Mutta saadaanko sillä kuitenkaan oikeasti parempia päätöksiä? Tarvitaanko kunnallisessa päätöksenteossa arki-, maalais- tai kaupunkilaisjärkeä, vai olisiko kuitenkin viisaampaa perehtyä selvityksiin ja asioiden taustoihin?

Olemme voimakkaasti sitä mieltä, että perehtyminen on tärkein asia päätöksenteossa. Arkijärkeä tarvitaan, mutta kunnissa päätetään hyvinkin suurista ja monimutkaisista kokonaisuuksista. Silloin mikään ei voi korvata kunnollisia selvityksiä.

Yhtenä konkreettisena esimerkkinä toimii useissa vaalikoneissa toistunut kysymys maksuttomasta joukkoliikenteestä. Me Vihreissä haluamme kehittää joukkoliikennettä ja sen kulkumuoto-osuutta kaupunkiliikenteessä. Arkijärjellä voisi ajatella itsestäänselvyytenä, että maksuton joukkoliikenne nostaisi joukkoliikenteen käyttäjämääriä. Varsin tunnetussa Tallinnan tapauksessa näin oli aluksi käynytkin. Jos ilmaiset ämpärit kelpaavat, on maksuttoman joukkoliikenteenkin oltava toimiva vetonaula.

Todellisuudessa joukkoliikenteen hinta on käytön esteenä melko harvalle. Sitä enemmän käyttöä Turun seudulla rajoittavat harva vuoroväli, sopimaton liikennöintiaika, matkustamisen hitaus ja bussin vaihtaminen. Jos nämä liikennöinnin perusasiat eivät ole kunnossa, joukkoliikenne ei palvele tarkoitustaan millään hinnalla. Mikäli satsaamme resurssit maksuttomuuteen emmekä palvelutasoon, tuloksena on kuormittuneempi ja kalliimpi versio nykyjärjestelmästä.

Tallinnassakin maksuttomuuden lopulliset tulokset ovat vähintäänkin ristiriitaisia. Ilmaisuus on lisännyt julkisen liikenteen käyttöä, mutta vähentänyt kävelyä ja jopa lisännyt autoilua. Käyttäjämäärän lisääntyminen ei lisää joukkoliikenteen tuloja vaan lähinnä sen ruuhkaisuutta, eikä mahdollista palvelun parantamista. Esimerkiksi Turun Föli-liikenteessä lipputuloilla katetaan normaalioloissa lähes ⅔ kuluista. Lisääntyneet käyttäjämäärät näkyvät lisääntyneinä lipputuloina, mikä mahdollistaa palvelun jatkuvan parantamisen. Tallinnan kokeilua ei ainakaan suoraan sellaisenaan ole mitään syytä siirtää Turkuun.

Yhteiskuntatieteissä arkitiedon ja tutkitun tiedon erot tunnistetaan. Nykytilaa kuvaavia tutkimuksia saatetaan kutsua jopa mediassa “nollatutkimuksiksi”, koska saman asian olisi voinut todeta myös intuitiivisesti tai oman kokemuksen perusteella. Arkitiedon perusteella tehty päätelmä ei välttämättä kuitenkaan ole totuus eikä varsinkaan tieteellisin metodein koeteltu. Arkijärjelle on paikkansa arjessa sekä elämän pienissä ja suurissa päätöksissä, mutta siihen ei yhteiskunnan monimutkaista päätöksentekoa ole hyvä perustaa.

Kari Jakobsson, Yhteiskuntatieteitä harrastuksena opiskeleva diplomi-insinööri, kuntavaaliehdokas Turussa (397)

Jakke Mäkelä, Joukkoliikenneintoilija ja fyysikko, kuntavaaliehdokas Turussa (424)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *