Miltä näyttää tulevaisuuden Turku ja Suomi, jos yhteiskuntaamme parin vuosikymmenen kuluttua pyörittävät sukupolvet ovat voineet huonosti lapsesta saakka? Olen ehdolla, koska haluan tehdä Turusta paremman paikan lapsille ja nuorille olla, elää ja käydä koulua. Olen yksinyrittäjä, tiedeviestijä, potilasjärjestöaktiivi sekä erityisperheen äiti, nuori leski ja lapseni omaishoitaja. Koulutukseltani olen Turun yliopiston lastentautiopilta tohtoriksi väitellyt biokemisti.

 

Erityinen tuki

Suomessa jokaisella – myös erityistä tukea vaativalla – lapsella ja nuorella on yhdenvertainen oikeus oppia ja käydä koulua. Syy erityisen tuen tarpeelle voi olla fyysinen (esim. näkö- tai liikuntavamma), neurologinen (esim. autismikirjo, ADHD) tai psyykkinen (esim. paniikkihäiriö, traumaattinen elämäntapahtuma kuten läheisen kuolema). Nämä lapset ja nuoret tarvitsevat koulussa oikea-aikaista ja riittävää tukea, johon heillä on perusopetuslain mukainen oikeus.

Lasten ja nuorten omaehtoinen liikunta

Koulujen ympäristöt ja reitit lähikouluihin tulee tehdä niin turvallisiksi, että lapsia voidaan kieltämisen sijaan kannustaa ”työmatkapyöräilyyn” jo alaluokilla. Kevyen liikenteen turvallisuutta nyt ja tulevaisuudessa parantaisi pyöräilyn ja liikennekasvatuksen nostaminen uinnin ja vesipelastuksen rinnalle peruskoulussa harjoiteltavana kansalaistaitona.

Kaupunki vastaa omaehtoisen liikunnan mahdollistavien liikuntapaikkojen rakentamisesta kaikkia asukkaita – myös lapsia ja nuoria – yhdenvertaisesti palvellen. Erityisesti kouluikäisten ja nuorten aikuisten suosimien freestyle-lajien (skeittaus, BMX-pyöräily ja skuuttaaminen) harrastuspaikkoina toimivat skeittiparkit ja pumptrack-radat tulee nähdä monipuolisina omaehtoiseen liikuntaan ja itsensä toteuttamiseen kannustavina lähiliikuntapaikkoina, joihin sijoitettu raha tuottaa itsensä moninkertaisesti takaisin lasten, nuorten ja nuorten aikuisten lisääntyvänä hyvinvointina.

Kaupunkimetsät

Lasten ja nuorten kehittyvän luontosuhteen kannalta merkittävintä on arjessa lähellä oleva luonto. Metsän terveyshyödyt ovat todellisia ja tutkimusyhteisö on asiasta harvinaisen yksimielinen. Kaavamuutoksiin ja lisärakentamiseen ei pidä lähteä ainoastaan taloudellisista syistä, vaan kaupunkimetsien arvo itsessään kaupunkilaisten hyvinvoinnin lisääjänä tulee tunnustaa. Tuhottua metsää ei voida korvata istutetulla viheriöllä tai puistonpenkeillä – myös turkulaiset ansaitsevat hetkensä lähimetsässä.

Tutkittu tieto päätöksenteon tukena

Tutkittuun tietoon pohjautuvilla päätöksillä voitaisiin välttää monta harmia ja saada merkittäviä säästöjä sekä kaupungille että kaupungin asukkaille. Tieteellisen tiedon hyödyntäminen poliittisessa päätöksenteossa onnistuu kuitenkin vain, jos päätöksentekijät ymmärtävät mitä on tutkittu ja miksi. Teen työkseni tieteen popularisointia ja uskon osaavani kysyä riittävästi oikeita kysymyksiä myös muiden päättäjien päätöksentekoa helpottamaan.

Ehdokkaan kirjoituksia sivustolla: