Olen Henna Partanen, espoolainen arkkitehti ja toisen kauden kaupunginvaltuutettu.

Toimin Espoon kaupunkisuunnittelulautakunnan varapuheenjohtajana ja vihreän valtuustoryhmämme 1. varapuheenjohtajana. Lisäksi olen linjaamassa valtakunnallisesti Vihreän puolueen toimintaa puoluehallituksessa Uudenmaan piirin varaedustajana sekä puheenjohtajana Vihreiden ilmasto- ja energiatyöryhmässä.

Ilmastonmuutoksen torjunnalla on polttava kiire, joten sen tulisi olla kaiken päätöksenteon keskiössä. On päätettävä konkreettisista toimista, joilla Suomi saadaan aluksi hiilineutraaliksi ja sitten käännettyä hiilinegatiiviseksi vuoden 2030 jälkeen. Ilmastonmuutoksen torjunta on paitsi välttämättömyys, sillä voidaan luoda Suomeen myös tulevaisuuden työpaikkoja. Siinä kehityksessä meidän kannattaa olla mukana.

Työelämä on muuttunut yhä monimuotoisemmaksi ja yhä harvemmassa on koko työuran kestävät työpaikat. Silpputöiden, yrittäjyyden ja erilaisten elämäntilanteiden varalle perustulo antaisi nykyistä enemmän turvaa. Työelämän tulee joustaa nykyistä enemmän pienten lasten vanhempien kohdalla sekä mahdollistaa elinikäinen kouluttautuminen.

Pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan voimakkaasti kasvavan väestön erityistarpeet tulee huomioida entistä vahvemmin. On varmistettava, että asuntotuotantoa on riittävästi, jotta asumisen hinta ei pääse karkaamaan tavallisen ihmisen ulottumattomiin. Valtion tukemilla raideliikennehankkeilla varmistetaan kaupunkien rakentuminen hyvien joukkoliikenneyhteyksien äärelle ja estetään ajoneuvoliikenteen ruuhkautuminen. Kaupunkien kasvu tulee toteuttaa ilmastoa ja luontoa kunnioittaen, rakentamisen laadusta huolta pitäen. Valtion vastuulla on varmistaa, että kunnilla on edellytykset korjata huonosta sisäilmasta kärsivät koulut ja päiväkodit.

Olen Viitteen jäsen, sillä mielestäni päätöksenteon tulee perustua tutkittuun tietoon. Sen ohella työtäni politiikassa ohjaa reiluus. Mikä on kokonaisuuden kannalta järkevintä ja miten varmistetaan, että tehtävä päätös on reilu? Haluan olla luomassa maailmaa, jossa ihmiset nähdään tasa-arvoisina ja heikoimpia autetaan. Ketään ei saa jättää kyydistä.