Olen 37-vuotias Saunalahdessa asuva kuntapolitiikan osaaja. Koulutukseltani olen yhteiskuntatieteiden (YTM) ja filosofian maisteri (FM). Työkseni teen etuuspäätöksiä keskisuuressa työttömyyskassassa. Tämän ohella olen toiminut työ- ja elinkeinohallinnon sekä verohallinnon työssä. Aiempaa kuntapoliittista kokemusta minulla on Jyväskylän kaupungin päätöksenteosta, jossa toimin aikonaan varavaltuutettuna, sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä ja työllisyysjaoston varapuheenjohtajana. Asun avopuolisoni kanssa, ja harrastan ruoanlaittoa, luonnossa reippailua ja syksyisin sienestystä. Minut tunnetaan myös intohimoisena tähtivalokuvauksen harrastajana, joskin tätä on Espoon katuvalojen vaalentamalla yötaivaalla välillä vaikea harrastaa.

Teemani

Espoo on mitä parhain paikka elää, asua ja yrittää. Olemme onnistuneet monessa asiassa, missä muut kaupungit eivät. Siitä huolimatta meillä on paljon tehtävää, jotta tulevaisuus olisi vähintään yhtä valoisa kuin tämäkin päivä. Espoota vaivaavat samat ongelmat kuin montaa muutakin Suomen kaupunkia ja kuntaa. Väestö ikääntyy, nuoria syrjäytyy ja julkisia palveluita tuntuu vaivaavaan ikuinen resurssipula. Taustalla tikittää ekologinen aikapommi, joka haastaa ympäristön saastumisen ja ilmaston lämpenemisen muodossa.

Olen ehdolla kuntavaaleissa, koska uskon, että monet edellä mainituista ongelmista ovat ratkaistavissa. Ensisijainen keino ratkaisujen rahoittamiseen ei kuitenkaan voi olla verotuksen kiristäminen tai lainanotto, vaan tarvitsemme julkista rahankäyttöä tehostavia toimia. Omat paikallistason toimintaehdotukseni liittyvät uudenlaisiin palveluntuotannon ja -rahoittamisen muotoihin, julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöhön, ongelmien ennaltaehkäisyyn ja kestäviin energia- ja liikenneratkaisuihin. Voimme tehdä Espoosta todellisen kestävän talouden ja hyvinvoinnin edelläkävijän.

1. Koulutus ja nuoret

Koulutus ei ole ilmaista ja ansaitsee jokaisen liikenevän pennin. Päiväkotien ja peruskoulujen ryhmäkoot on saatava hallintaan ja homekoulut korjattava, jotta jokainen lapsi saa kunnolliset olosuhteet oppimiselle ja kehittymiselle. Erityisopetuksen, opinto-ohjauksen ja koulupsykologipalveluiden saatavuutta on parannettava resursointia lisäämällä. Koulupudokkuuden torjunnassa on turvauduttava riittävän usein monialaiseen yhteistyöhön. Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyssä on kokeiltava SIB-hankkeita, joissa kaupunki, sijoittajat, järjestöt ja yritykset yhdistävät voimansa lasten, lapsiperheiden ja nuorten hyvinvoinnin tueksi. Tällöin julkinen raha liikkuu vasta silloin, mikäli kyseinen hanke tuottaa ennalta sovittuja ja mitattavissa olevia tuloksia.

2. Terveys ja toimintakyky

Kaupungin terveyspalveluiden laatu on enimmäkseen hyvällä tasolla, mutta saatavuutta on nykyisestään parannettava, jotta kohtuuttomilta jonotusajoilta voitaisiin välttyä. Kaupungin oman terveyspalvelutuotannon rinnalla on hyödynnettävä yksityistä palveluntuotantoa, mikäli hinta ja laatu kohtaavat. Palveluseteliä on käytettävä aina silloin, kun palvelua ei voida tarjota potilaalle kohtuullisessa ajassa. Perussairauksia, kuten diabetesta tai reumaa sairastaville on tarjottava paras mahdollinen hoito, jotta työ- ja toimintakyky pysyisi mahdollisimman pitkään hyvänä. Diabeetikoiden on saatava käyttöönsä uusimmat glukoosinseurantajärjestelmät.

3. Toimiva joukkoliikenne

Espoo on vahvasti autoilijan kaupunki, eikä tämä tosiasia tule nopeasti muuttumaan. Oman auton käytölle on kuitenkin luotava toimivia vaihtoehtoja. Suurissa keskuksissa voidaan parantaa jalankulun ja pyöräilyn edellytyksiä sekä lisätä raideliikennettä. Keskusten ulkopuolella huomio painottuu bussiliikenteeseen. Länsimetron jatkeesta huolimatta bussilinjoja ei tule lakkauttaa, vaan ennemmin lisätä, sillä jatkeenkin jälkeen jää edelleen raideliikenteen katvealueita. Myös lippujen hintoja on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan laskemaan, jotta bussiliikenteen käyttö kasvaisi erityisesti keskusten ulkopuolella pitäen linjaverkon kauttaaltaan elinvoimaisena.